Kelpiet ja bortsu

Kelpiet ja bortsu
Meidän jengi

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Miksi tuntuu siltä, ettei saa mitään aikaan?

Tässä päivänä muutamana on vahvasti tuntunut siltä, ettei meillä tapahdu mitään, eikä mitään saada aikaan. Oli pakko alkaa laskea päiviä taaksepäin: ollaanhan me kuitenkin oltu melko ahkeria.

Viime viikolla hakutreeneissä poljettiin ratakin melkein kahteen kertaan. Ensimmäisen radan toisen puolen polkemisen jälkeen huomattiin, että meneillään oli joku fillarisuunnistus keskellä meidän hakurataa. Ei auttanut muu kuin siirtyä muualle. Binkalle otettiin kolme ukkoa: ensimmäisen löytäminen vaati muutaman lähetyksen ennenkuin koira muisti, että tämä on laji, joka vaatii nenän käyttöä. Loput sitten löytyivätkin helposti. Haukku alkoi taas vähän pätkimäään >:( Brixille neljä ukkoa ja ilmaisun vahvistamista. Pieni ruskea keepie meni maalimiehille "kuin pieni prinsessa" maalimiehen suusta kuultuna. Ilmaisu oli kuitenkin hyvä ilman mitään välipalkkailuja tai ylimääräisiä tsemppauksia. Keitalle siirrettiin maalimiehet kauemmaksi kyykkyyn. Rullien tuonti alkaa sujua hienosti. Yhden kerran Kekkis pudotti rullan, mutta selvästi lähti sitä etsimään siitä mihin oli sen pudottanut (maalimies oli kuitenkin ehtinyt korjata sen jo talteen). Aapokin suoritti mini-etsinnän mielen virkistykseksi ja oli niiiin IILOOOIINEN :)

Perjantaina tehtiin jäljet Brixille ja Keitalle. Brixille 9 keppiä ja en muista montako kulmaa. Yksi keppi jäi metsään, mutta keppisaldo on ollut koko ajan nousujohteinen. Treenin päätteeksi nostoprosentti nousi 77%:ään. Brixi on myös vahvemmin alkanut ilmaista keppejä metsässä (niin että ohjaajakin huomaa ne). Pahimmillaanhan Brixi kävi vain nuuhkaisemassa - ei sitä 10-15m päästä ehdi huomaamaan oliko siinä keppi vai ei, kun koira oli jo jatkanut matkaa. Hannan ohjeiden mukaan on edelleen eletty, joten keppien nosto on täysin koiran varassa. Keita jäljesti rauhallisesti ja varmasti. Tosin metsään oli jätetty joku romu, joka ei jälkimetsään Keitan mielestä kerta kaikkiaan kuulunut. Pienen pohtimisen jälkeen Keita kuitenkin päätti jatkaa hommia. Keitan keppi-ilmaisu on ollut tosi hyvää ja illan saalis olikin "kaikki kepit kotiin".

Tottiskentälläkin käytiin. Aapolla oli jokseenkin paljon ylimääräistä energiaa mahdollisesti Brixin juoksuista johtuen. Binkan kanssa on jatkettu estenoutoa ja metrinen menee ihan hyvin, jos vain pienen mustan pää kestää. Brixin kanssa harjoiteltiin esteitä: Brixi hyppää kevyesti täyskorkean esteen ilman kapula (Brixin säkä on kuitenkin vain 44cm), nyt pitää vain liittää se kapulan tuominen mukaan ja toivoa, että maasta se pienikin ponnistaa :) A-esteen ylitys huimasi pienen koiran päätä vielä juoksujen alussa. Nyt paluu esteen yli kapula suussa aikaansai pienen ruskean riemukuplan. Brixi on niin hauska aina kun se selvittää jonkin omasta mielestään kamalan haastavan asian: pikku koira on ihan naama näkkärinä :D. Keitan tottis on tosi kivaa katsottavaa aina silloin, kun se päättää tehdä osaamaansa tasoa. Aina välillä täytyy TIETENKIN yrittää jotakin omaa kivaa.

Esineitäkin on otettu pienimuotoisesti lähinnä lenkillä ilmoista johtuen. Helle ei houkuttele.

Aapo kävi agi-kisoissa Millan kanssa. Tuomisina oli lisää hyllytilaa. Viimeisen radan hyllytys harmitti: Jo kisannut kilpakumppani jäi lelun kanssa riehuttamaan omaa koiraansa lähdön viereen :O. Siinä on kyllä hankalaa saada hyväksyttyä rataa, jos koira on jo lähdössä selin menosuuntaan >:( Agilityssä koirien hetsaaminen ja riehuttaminen kehän laidalla millään tavalla huomioimatta muita kisaajia tuntuu olevan arkipäivää. Meno on kuin villissä lännessä. Joskus tuohon on törmännyt toko-kokeiden alokasluokassa, ylemmissä luokissa sitä ei juurikaan näe. Ja olisi tosi hauska olla katsomassa niitä PK-kokeita, missä koirat riehutetaan kentän laidalla ennen ja jälkeen tottiksen ;) Agility itsessään on kuitenkin koiralle niin vauhdikas laji, että mihin sitä hillitöntä riehumista tarvitaan?!?

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Loma lusittu

Kesäloma on nyt takana ja paluu arkeen alkaa. Leirin jälkeen on vietetty aikaa kotona. Ilmojen haltiat eivät olleet tällä lomalla suosiollisia keskipäivän treenailuille, joten sitä on sitten harrastettu aikaisin aamulla tai illalla myöhään.

Binka kävi leirin jälkeen hierojalla, koska portaita kiivetessä huomattiin, että koira vetää itseään köyryyn. Vasemmalta puolelta löytyikin jumeja, jotka saatiin taitavalla käsittelyllä parempaan kuntoon. Jatkosuunnitelmissa on mennä osteopaatille heti kun palaavat kesälomilta. Binkan kanssa on jatkettu pk-tottiksen työstämistä. Meillehän tuo estehyppy on ollut se ongelmallisin. Tänään kuitenkin pikku prinsessa hyppäsi metrisen kapulan perässä ja takaisin 90cm esteen 600g kapula suussa :) Rimakauhua on onnistuneesti helpotettu madaltamalla estettä joka hypyn jälkeen. Pikku-musta kuitenkin tarvitsee vieläkin ensimmäisen käskyn jälkeen harkinta-aikaa: "olikohan tuo nyt ihan tosissaan tuosta hyppäämisestä?!?" Esineruutu on otettu myös takaisin ohjelmistoon. Tavoitteena olisi saada esineet suoraan ohjaajalle ilman ylimääräisiä esineiden heittelyitä, ravistuksia ja juoksulenkkejä esine suussa ;)

Brixi aloitti juoksun kaksi päivää leirin jälkeen. Hormoonit vaikuttavat pikku-ruskeaan sen verran, että siitä on tullut suunnattoman hellyydenkipeä. Aapo ei kuitenkaan saa osaansa "hellyydestä". Brixi tekee koko hammasrivistöllään selväksi, mitä mieltä on tuollaisista itseään-tykö-tekevistä-pullistelevista-uroksista. Jälkitreenejä on jatkettu Hannan ohjeiden mukaan. Ostettiin leirin jälkeen molemmille omat gps:t. Merja on jo selkeästi hyötynyt koiria enemmän kyseisen pikku opastimen hankinnasta ja löytänyt huomattavasti aikaisempaa helpommin pois metsästä ;) Juoksuista huolimatta Brixi toimii metsässä tosi tarmokkaasti - tottiksessa hormoonien vaikutus tuleekin sitten paremmin esille: ei jaksa, ei osaa, ei huvita.

Aapon kynnet ovat parantuneet ja agility on saatu takaisin kuvioihin. Milla oli sekä Aapon että Keitan kanssa Riihimäellä agi-epiksissä lauantaina. Toisella kierroksella Aapo teki hienon 0-radan kisojen nopeimmalla ajalla :) Tosi huippua, sillä Brixin juoksut ovat pistäneet pojan pään ihan sekaisin, eikä pieni poika aina tiedä mitä se on tekemässä. Keita voitti mölliluokan :) Tästä on hyvä jatkaa.

Keita on myös osoittautunut lupaavaksi paimenen aluksi. Kovin monta kertaa ei ole lampaille päästy, mutta pieni mustavalkoinen on saanut idean päästä kiinni ja kuljettelee laumaa tosi kauniisti. Pitkästä aikaa käytiin myös tekemässä Keitalle jälki (edellisestä kerrasta varmaakin mennyt jo kuukausi). Tauko on ilmeisesti tehnyt hyvää, sillä jäljestys oli hienoa katsottavaa: Keita selvitti kulmat hienosti ja ilmaisi kaikki kepit. Janatreenejä täytyy nyt nostaa suunnitelmiin. Keita on muutenkin ollut paremmin kuulolla - onkohan siitä nyt tulossa aikuinen? Saattoi se kyllä kuulla, kun selviteltiin netin ihmeellisestä maailmasta Keita nimen saloja: Keita = alkuperä Afrikka, suomennos: terapeuttinen. Alkaakohan se elää nimensä mukaisesti ;)

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Tokon sm ja SBCAK:n yleisleiri

Viikko sitten tehtiin Binkan kanssa reissu keski-Suomeen suuntana Pieksämäki ja tokon sm-kisat, missä olimme mukana SBCAK:n joukkueessa. Torstai-iltana poikettiin Mariannen kotipihalla hakutreeneihin mennessä hakemassa yhdistyksen lahjoittamat ruokapussit kilpailijoille. Siitä saikin sopivasti matkaeväät :D. Perjantai-aamuna Binkan kanssa hypättiin autoon. Päivä käytettiin rauhassa matkustamiseen. Milla jäi huolehtimaan kotijoukoista. Menomatkalla poikettiin Jyväskylään päiväkahville Jussi-sedän luokse. Siellä sitten muutama tunti vierähtikin terassilla kahvia juodessa. Sen jälkeen suunnattiin Siilinjärvelle, mihin oli varattu majapaikka Aino-tädin majatalosta. Etukäteen näin pieniä kauhukuvia majoituksen onnistumisesta, sillä Binka on kotona löytänyt itsestään pienen puutarhurin, jonka tavoitteena on "kaikki kukkiva mulle suuhun nyt heti". Nopeasti pikku-musta kuitenkin oppi Aino-tädin kasvimaiden rajat: PÄÄSY EHDOTTOMASTI KIELLETTY! ;)

Lauantai-aamuna suunnattiin kohti Pieksämäkeä, missä treffattiin muu joukkue. Valitettavasti yhdellä joukkueen koirista oli sopivasti ennen kisoja alkaneet juoksut, emmekä missään vaiheessa olleet kasassa koko joukkue. Allekirjoittanut tunnetusti ei ole helteen ystävä. Päänsärky ja pahoinvointi alkoivat nostaa päätään iltapäivän puolella ja otin varaslähdön pois kisapaikalta.

Toko-joukkue (paitsi EVL-koira): Maro, Jinga, Binka, Mio

Binka oli joukkueen ainoa VOI-luokan koira. Tuomareina olivat Kaisa Poutanen ja Ralf Björklund. Liikkeet oli jaettu kahteen kehään tuomareiden kesken.

1. Paikalla makaaminen 7: Ei mitään käsitystä, mistä pistemenetykset tulivat. Tuomarilta ei sananllista arviota tullut, enkä sitä pyytänytkään.

2. Seuraaminen taluttimetta 6: Meidän heikko kohta. Liikkeet alkoivat paikallaan siirtymisillä ja hitaalla kävelyllä, mikä herätteli Binkaa aamu-unilta. Jonkin verran edisti ja seilasi, mutta on meillä huonompaakin seuraamista tehty.

3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 8: Varmaankin ollut hidas.

4. Luoksetulo 5: Pieni kelpie ei pysähdy ei.

5. Ruutu 7: Meni ihan loistavasti ruutuun. Luoksetulossa jäi ensin oikealle puolelle ja sitten kierteli jalkojen ympäri aivan ihmeellisesti.

6. Estenouto 9: Mun mielestä ihan täydellinen, tuomarin mielestä ei.

7. Metallinouto 0: Tiputteli kapulaa pari kertaa ja lopulta pudotti sen jalan viereen.

8. Tunnistusnouto 0: Oman etsiminen oli aivan loistavaa! Järjestelmällisesti haisteli kapulat ja nosti oman, minkä sitten häntä heiluen VEI TUOMARILLE!!! :( Tiukalla käskyllä lähti tuomaan kapulaa ohjaajalle (korvat pitkin päätä: "Ai, sulleko tämä pitikin tuoda? Olisin kyllä paljon mielummin antanut sen tuolle kivalle tädille. . .") . . ja sylkäisi kapulan jalan viereen nurmikolle >:(

9. Kauko-ohjaus 0: Nurmikossa oli niin mielenkiintoinen haju, ettei sitä ehtinyt kuunnella, mitä se ohjaaja siellä huutelee.

10. Kokonaisvaikutus 7/6

YHTEENSÄ 148,5p mikä ei riittänyt tulokseen.

Joukkueen sijoitus oli 53/70.

Valitettavasti kehien ollessa päällekäin, pääsin vain lyhyesti katsomaan toisten suorituksia. Välillä kokoonnuimme "leiripaikalle" pitämään taukoa.


Seuraavana päivänä palasimme Binkan kanssa kotiin valmistautumaan SBCAK:n yleisleiriin. Leirille lähdettiin koko lauma: auto oli taas ääriään myöten pakattu. Milla oli varannut paikan agility-ryhmään Aapon kanssa. Merja ja Brixi olivat jälkiryhmässä. Leiri oli viime kesältä tutussa paikassa Hartolassa. Majoituskin oli samassa huoneessa kuin edellisenä kesänä.

Aapo aloitti agilityssä perjantaina, mutta ennen päivän päättymistä koira päätyi treenitauolle. Päivä oli kuuma ja koiria lähdettiin tauolla viilentämään rantaan, missä Aapo kauhoi itseltään parista kynnestä ytimen esille. Sen jälkeen ei voinut ajatellakaan koiran juoksuttamista, liikkuminen loppuleirin ajan tapahtui pääasiassa nurmikentällä. Onneksi varakoira Keita oli mukana. Agi-kouluttaja Emmi Lavikka sai sekä ohjaajasta että koirasta paljon irti ja suurta tuskaa aiheuttanut agilityn treenaaminen eteni leirin aikana valtavin harppauksin eteenpäin.



Keitan tiukka käännös :D

Brixin kanssa jäljellä päästiin heti ensimmäisenä päivänä tarttumaan ongelmiin. Brixi on hyvin häiriöherkkä ja äärettömän ihmisrakas, mikä tuo oman lisähaasteensa koulutukseen. Kouluttaja Hanna Toivaselta saatiin hyvät ohjeet jatkoon: haasteena koiralle paljon lisää kulmia jäljelle. Ohjaajan on myös syytä oppia (jälleen kerran) pitämään suunsa kiinni ja antaa koiran tehdä itse omat ratkaisut.

Leiriemännät Anita ja Veera toimittivat meille lounaan maastoon, mikä oli tosi mukavaa päivän sujumisen kannalta. Säästyttiin n. 50km ylimääräiseltä ajolta päivittäin.


Päivien päätteeksi tehtiin vielä ennen leirikeskukseen lähtöä esineruutu. Tässä tein sujuvasti koiran vaihdon ja otin Binkan esine-etsintään. . . ja niinkuin aina treeneissä, koira suoriutui loistavasti.

Lauantai-iltana leirillä oli vielä leiri-olympialaiset. Leiriemännät olivat jakaneet meidät joukkueisiin mielivaltaisten ammattiryhmien mukaan. Milla päätyi "kauppiaisiin" ja Merja "poliiseihin". Joukkuetehtäviin tarvittiin myös koira. Binka toimi "poliisikoirana", niin hyvin, että sai erityispalkinnon "viikon väistelijä" :D Tämä johtui puhtaasti siitä, että kilpailutehtäviin kuului "koirakeilaus", missä koiran olisi pitänyt kaataan mahdollisimman nopeasti "keilat" ohjaajan avustuksella tai ilman. Uskomatonta, miten taitavasti Binka väisteli kaikki keilat ottaessaan tennispalloa keilojen välistä:

"Katso mamma, en kaatanut yhtään!"

Kilpailuun kuului myös noutaminen, missä kapulat oli pisteytetty vaikeusasteen mukaan. Binka tietenkin otti "pentukapulan", mistä sai vähiten pisteitä ;)


Leirin jälkeen on pari päivää mennyt levätessä ja pyykkiä pestessä....Milla-raukka joutui heti seuraavana päivänä töihin.