Vuosi paketissa

Taas on se aika vuodesta, jolloin suunnataan katse menneeseen. 1.1.2014 Harmi ja sisarukset näkivät päivänvalon. Helmikuussa Harmi muutti Vantaalle ilahduttamaan muuta laumaa. Harmi on ollut nimensä mukainen alusta asti. Ensimmäisellä viikolla Merja yritti kiivetä pentuaitauksen yli ja huonostihan siinä kävi. Kyynärsauvat olivatkin sitten jonkin aikaa liikkumisen apuvälineinä. Vuoden aikana on treenattu perusasioita sekä hakua ja jälkeä. Koerintamalla meitä ei kuitenkaan nähdä vielä pitkään aikaan. Pariin näyttelyyn on ehditty osallistua. Heinäkuussa erikoisnäyttelystä kotiin tuomisina PEK1 KP ja VSP-pentu. Joulukuussa käytiin Helsinki Winner-näyttelyssä mistä JUN ERI3.

Brixi kävi keväällä parissa toko-kokeessa, joista parempi tulos oli AVO2. Tokon ongelmat olivat kasvaneet liian suuriksi ja loppukeväästä haimmekin sitten lisää oppia Sirke Viitasen koulutuksessa. Oppi kantoi hedelmää ja perusongelmat saatiin korjattua. Kokeisiin ei kuitenkaan enää ilmoittauduttu. Treenaamisessa on panostettu PK-tottikseen ja noutoihin, missä olikin syksyllä jo edistystä nähtävissä. Jälkeä ja hakua on treenattu edelleen. Kesällä kokeiltiin myös vesipelastusta, mutta pieni koira on siihen aivan liian pieni. Erikoisnäyttelyssä Brixillä oli kotiin tuomisena AVO ERI1 SA PN2. Elokussa mentiin maailman voittaja-näyttelyyn, mistä kotiin tultiin vara-sertin kanssa. Suuren maailman kuviot aiheuttivat pientä hämmennystä, koska Brixi ei ole enää aikoihin saanut vastaanottaa sertiä. Kotona Brixi on erityisesti ollut Harmin kiinnostuksen ja kiusanteon kohteena kuten aina iso-siskot. Lopulta Brixi kyllästyi Harmin kiusaamiseen rappukäytävässä ja siirtyi oma-aloitteisesti käyttämään ulos mennessä portaita.

Aapon koevuosi on ollut laiha. Muutaman kerran keväällä tehty aglity-startti, joista paras tulos oli -7,58 sij.12. Tokossa Aapo korkkasi voittaja-luokassa ilman suurempaa menestystä, mutta tuomarilla oli hauskaa pojan touhua katsellessa. Vuoden näyttelymenestys oli erikoisnäyttelyn varassa, mistä kotiin tuli VAL ERI2 SA. Syksyllä Aapo aloitti tosi toimissa lastenvedot ja onkin osoittautunut hyväksi työkoiraksi sillä saralla. Keskitalven lumipallot tuovat siihen kyllä turhaa haastetta, joten vedot jäävätkin vähäisemmiksi lumen aikana. 

Tammikuussa Keita teloi kyntensä ja aloitti kuluvan vuoden sairaslomalla. Keita on muutenkin herkkä anturoistaan ja jäinen maa tekee anturoissa tuhoaan. Näyttelyihin Keita ei ole tänä vuonna osallistunut. Keväällä toko-kokeessa kotiin tuomisena AVO2. Lisäoppia haettiin Sirke Viitasen koulutuksesta. Keita teki keväällä myös pari agility-starttia, mistä ei sen suurempaa muistoa jäänyt. Kesän kohokohta oli kuitenkin JK1! Kokeessa Keita teki Aapot ja järjestäjillä oli ollut hauskaa. Keitan asenne tottiksessa on sikailen-olen-symppis. Loppusyksystä Keitan ranteet kuvattiin vielä varmuuden vuoksi, tyttö on siltä osin ihan terve.

Binka aloitti vuoden mallikkaasti tekemällä tokossa VOI1 tuloksen kahdessa peräkkäisessä kokeessa. Siihen se sitten jäikin, seuraavassa kokeessa tulos oli VOI3. Erikoisnäyttelyssä Binka edusti veteraaniluokassa VET ERI4 SA. Treenaaminen on vuoden mittaan jäänyt vähemmälle. Kokeisiin osallistuminen on jatkossa vielä auki. Syksyllä Binkalla todettiin silmien kuivumista, vanhojen koirien vaiva. Lääkitys kuitenkin asettaa meidät doping-karenssiin ja jos silmät vaativat jatkossa jatkuvaa lääkitystä, niin meidän kokeet on sitten käyty. Binka on osoittanut luonteessa muitakin ikääntymisen merkkejä: pinna lyhenee kun vuosia tulee lisää. Hoiva-vietti on kuitenkin säilynyt ennallaan. Asenne on että kun Binka hoitaa, niin muiden on syytä nauttia siitä.

Joululahjaksi saattin sitten nenäpunkki. Liekö tullut messarista vai koirakaverilta, sitä on nyt ollut harvinaisen paljon liikkeellä. Koko porukka sai sitten häätöhoidon joululahjaksi ja rahapussi keveni jälleen...

Poikien viikonloppu

Lauantaina Harmin kanssa otettiin suunta messukeskukseen Helsinki Winner näyttelyyn. Alunperin tarkoitus oli mennä sunnuntaina voittaja-näyttelyyn, mutta tuli ilmoitusvaiheessa täpättyä väärää näyttelyä ja ilmo menikin sitten lauantaille. Matkat tehtiin julkisen liikenteen voimin. Kaikista pentuajan hyvistä suunnitelmista poiketen emme siis olleet yhtään harjoitelleet julkisilla liikennevälineillä kulkemista ja omassa autossa Harmi on pitänyt koko ajan hirveää meteliä. Harmi osoittautuikin julkisen liikenteen kannattajaksi ja matkat sujuivat kuin vanhalla tekijällä. Näyttelypaikalla Harmia kiinnostivat kaikki vastaantulevat koirat ja nuorimies käyttäytyi juuri niinkuin olen aina toivonut etteivät koirat käyttäydy näyttelyssä: tunki joka koiran iholle ihmettelemään. Kehäkäytöstäkään emme olleet harjoitelleet ja esitys oli sitten sen mukainen. Seisominen oli sinne päin. Tuomarin kokeillessa karvan laatua Harmi meni tuhannelle mutkalle ja taas sai kärsiä ja hävetä. Kehää juostessa veto oli valtava ja hihna soi. Tuomari oli italialainen Paolo Dondina.

"Easy mover. Masculine head. Correct balance betweenskull and muzzle. Correct ear shape. Good topline & neck & shoulders. Correct tailset & legs." JUN ERI3.

Maalaispoika kaupungissa :)

Näyttelyssä tavattiin pitkästä aikaa myös Aapon ja Binkan Kapo-isä, joka hienosti oli ROP. Onnea Sari ja Kapo!

Sunnuntaina Aapon kanssa lähdettiin taas töihiin Tikkurilan tonttupolulle Petteri Punakuonoilemaan. Lapsia oli valtavasti ja kyyditettävää riitti. Hienosti Aapo jaksoi kuitenkin hommia tehdä, vaikka lähtöpiste oli makkaranpaistokojua vastapäätä. Reitin varrella liikkuvat lapset olivat nalle-koiran mielestä tosi ihania (varsinkin, jos söivät makkaraa kävellessään), mutta hienosti Aapo keskittyi kuitenkin työn tekoon.

Tyttö-koirat pitivät taloa pystyssä poikien viikonlopun ajan. Treenaaminen on ollut kaikilla tosi minimissä. Illat ovat pimeitä ja märkiä. Aktiviteetit ovat olleet sellaisia, mitä on lähialueella voinut tehdä. Brixi on alkanut ulos mennessä säännöllisesti joka kerta boikotoida muuta laumaa: muut menevät hissillä ja Brixi menee portaita. Muutamalle naapurille onkin jo sanottu, ettei pidä pelästyä pientä ruskeaa koiraa, joka tulee itsekseen portaat neljännestä kerroksesta ulko-ovelle.

Mainittakoon vielä, että Keitalta kuvattiin viime perjantaina ranteet, koska sillä on ollut silloin tällöin tapana järsiä niitä. Neuroottinen omistaja halusi varmistua siitä, ettei mitään luustollista ongelmaa ole; ja eihän siellä ollut! Matkat tehtiin niin ikään julkisilla kulkuneuvoilla mennen tullen. Keita oli menomatkalla jo todella helppo matkustuskaveri ja paluumatkalla sitäkin helpompi (tosin nukutusaineen jälkivaikutuksella saattoi olla osuutta asiaan).