Katsaus menneeseen vuoteen

Taas on se hetki vuodesta, että on tullut aika luoda katsaus menneeseen. Kulunut vuosi on mennyt enemmän tai vähemmän eläinlääkäreiden rahapussien lihottamiseen. Vuoden surullisin tapahtuma oli lauman "Hessu Hopon" saattaminen viimeiselle matkalle syyskuussa. Edeltävästi koko vuosi meni sairastamisen merkeissä. Hetkittäisiä valon pilkahduksia oli tunnelin päässä, mutta kaiken kaikkiaan Aapon osalta vuosi oli raskas ja lopullinen päätös rakkaan koiran päästämisestä lähtemään oli se oikea päätös. Kasvattaja-Mia oli suurena tukena vaikeiden asioiden äärellä, kiitos siitä.

Aapo

Heti vuoden alussa Keita alkoi myös oireilemaan ja kantoi kortensa kekoon eläinlääkäreiden työllisyyden turvaamiseksi. Selässä todettiin alkavaa spondyloosia ja Keitan PK-uran todettiin siitä syystä tulleen tiensä päähän. Keitahan oli jo aikaisemmin osoittanut lisääntyvää hyppyhaluttomuutta. Kontrollikuvat otettiin puolen vuoden päästä ja koska tilanne oli selän osalta pysynyt ennallaan, niin päädyttiin jäämään seuraamaan tilannetta. Muutamia ontuma-kausia lukuunottamatta Keita on voinut arjessa hyvin. Harrastaminen on ollut olosuhteista ja koiran voinnista johtuen vaihtelevaa. Milla teki kesän ja syksyn aikana loppurutistuksen kouluasioissa ja onnistui tavoitteissaan - valmistuminen tapahtuu lähes vuoden etuajassa. Muutama viikko Aapon poismenon jälkeen pienentynyt Riihimäen alaosasto muutti Espooseen, mikä mahdollisti alaosastojen yhteiset tapaamiset aikaisempaa paremmin. Keitalle paluu riehumaan muun porukan kanssa on tehnyt hyvää. Näyttelyrintamalla tuloksina oli Tuusulasta KÄY ERI1, Järvenpäästä KÄY ERI1 SA PN3 VASERT ja syyskuussa Keita osallistui rodun erikoisnäyttelyyn Janakkalassa tuloksena KÄY ERI3.

Keita

Binkalle kuivasilmäisyyteen löydettiin doping-vapaat silmätipat ja oltiin taas menossa mukana. Syksyllä Binka kävi vielä silmätarkissa ja eläinlääkärin mukaan silmät eivät ole enää ihan nuoret, mutta muuta vikaa niistä ei löytynyt. Koska koiran ja omistajan sanotaan vuosien myötä alkavan muistuttaa toisiaan, niin hämäräsokeus on meille Binkan kanssa nyt yhteistä. 

Binka korkkasi rally-tokossa toukokuussa tulosella ALO HYV. Näyttelyihin ehdittiin tänä vuonna neljä kertaa. Tuloksina Salosta VET EH1, Tuusulasta VET ERI1 PN2 SA VET-ROP, Järvenpäästä VET ERI1 PN1 SA VSP VET-ROP. Rodun erikoisnäyttelystä Janakkalasta tulos oli VET ERI3 SA.

Ja jotta eläinlääkärit eivät tuntisi itseään tarpeettomaksi, niin viikko Aapon menettämisen jälkeen Binka sairastui akuuttiin haimatulehdukseen. Haimatulehduksen jälkitautina koiralle kehittyi paksunsuolen tulehdus, mikä on pysynyt kurissa lääkityksellä. . . eli taas olemme doping-karenssissa. Lääkityksen kanssa koira onneksi voi hyvin ja jaksaa elää arkea.

Binka

Viime vuonna Brixiltä operoitu anaalistriktuura on pysynyt kunnossa. Brixin kanssa keskityttiin kesällä tottikseen ja esineruutuun. Molemmissa tapahtui huimaa edistystä hankaluuksien jälkeen. Syksyllä ilmottauduttiin hakukokeeseen. Ensimmäinen koe meni lämmitellessä: tulosta ei tullut maastosta eikä tottiksesta. Ensimmäisen kerran Brixi kuitenkin teki esine-etsinnän kokeessa. Tarkoituksena oli jättää kokeilut tänä vuonna tuohon yhteen, kun talvi jo teki tuloaan. Mentiin kuitenkin vielä lokakuussa kokeilemaan toisen kerran, jolloin pieni koira oli maastossa aivan loistava 190p. Tulos kaatui tälläkin kertaa tottikseen ja erityisesti esteisiin. Brixi ei hypännyt hyppyestettä ja tipahti liukkaalta A-esteeltä kapula suussa. Koska meidän tottis ei muiltakaan osin ole 100% täydellistä, eivät tottispisteet riittäneet tulokseen. Kokemus oli kuitenkin hyvä. Näyttelyihin ehdittiin neljä kertaa. Tuloksina Salosta AVO ERI1 PN1 SA VSP. Tuusulasta AVO ERI3 PN4 SA. Järvenpäästä tultiin kehästä ulos sileän ERIn kanssa. Erikoisnäyttelyn tulos oli AVO ERI2 SA.

Brixi

Harmin kanssa pääosassa on ollut treenaaminen ja käytöstapojen opetteleminen. Vaikka koira on jo yli 2-vuotias, Harmin sisällä asuu pieni Vaahteramäen Eemeli, joka pyrkii esille kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Toukokuussa Harmi kävi MH-kuvauksessa, missä ei suuria yllätyksiä tullut. Näyttelyissä käytiin Harminkin kanssa neljä kertaa. Tuloksena Salosta AVO ERI1 PU1 SA ROP SERT. Siitä kun ei voinut enää parantaa, niin Tuusulasta saatiin AVO EH, Järvenpäästä AVO ERI ja erikoisnäyttelystä AVO EH. Keväällä Harmilla oli tapaaminen Kuura-kelpien kanssa, minkä tuloksena Yacatis-kenneliin syntyi kolme suloista tyttö-koiraa. 

Vuoden viimeinen kokeilu

Eilen oltiin Brixin kanssa Rotweilereiden järjestämässä hakukokeessa. Koe ole lähiseudulla, joten päätös kokeeseen lähtemisestä tehtiin aika pikaisesti ja kun koepaikkakin onnistuttiin saamaan ensi yrittämällä, niin taas käytiin kokeilemassa.

Koe alkoi maasto-osuudella, mutta kun koepaikka oli 10 minuutin ajomatkan päässä, niin sai aamulla onneksi nukkua vähän pidempään, tuota univajetta on päässyt taas vähän kertymään. Paikalla oltiin hyvissä ajoin. Jouduttiin kuitenkin vähän odottelemaan, kun tuomarikin oli tainnut kerätä itselleen univajetta ja soittikin koepaikalle nukkuneensa pommiin. Rivakasti kuitenkin herättyään pääsi paikalle ja koe päästiin aloittamaan.

Ensimmäiseksi mentiin henkilöetsintään. Maasto oli vaihteleva, näkyvyyttä ei hirveästi ollut. Polkuja risteli vähän siellä sun täällä. Ulkoilijoitakin jouduttiin aika ajoin ohjaamaan pois hakualueelta. Ensimmäinen lähetys vasemmalle. Koira upposi hyvin metsään. Hetkeen ei kuulunut mitään, joten ohjaaja kutsui jo koiraa takaisin. Eihän se tietenkään tullut vaan vastasi muutamalla haukulla. Ohjaaja oli juuri ehtinyt näyttää tuomarille hyväksyvänsä ilmaisun, kun haukkuun tuli tauko (p*&#le). Siinä sitten käsi pystyssä seistiin keskilinjalla, kun haukku alkoi uudestaan ja jatkui kestävänä siihen asti, että ohjaaja pääsi paikalle. Maalimies oli vanerisessa umpipiilossa (taas uusi umpipiilokokemus koiralle). Brixi pysyi melko korrektisti hallinnassa siihen asti, että maalimies pääsi ulos piilosta. Tältä osin treeni on tuottanut tulosta. Paluu keskilinjallekin onnistui melko hyvin yhtä matkaa. Koira oli intoa täynnä, mutta ohjaaja sai sen pysäytettyä ennen oma-aloitteista siirtymistä radan oikealle puolelle. Lähetys oikealle. Koira eteni n. 10 metriä - kaartoi eteenpäin ja kääntyi keskilinjaa kohti. Koira uudelleen lähetykseen ja sinne upposi ja hävisi näkyvistä. Mitään ei taas kuulunut ja ohjaaja kutsui pari kertaa takaisin, mutta eihän se tule kun on saanut hajun. Haukku alkoi kuulua ja sitten juostiin. Toinen maalimies 100m piikissä. Koira ilmaisi taas korrektisti. Maalimies totesi, että koira lähestyi häntä ystävällisesti. Keskilinjalle palatessa kertoikin sitten saaneensa muutaman suudelman. Tuomari totesi koiralla olevan hyvän työmoottorin ja maalimiesmotivaation. Ilmaisut olivat erinomaiset. Yllättäen hallinnassa taas puutteita (heh-heh). Tulos 160p.

Seuraavaksi mentiin esineruutuun. Ruutuun lähetys vasemmasta reunasta. Koira upposi hyvin ja alkoi välittömästi tekemään töitä. Siirtyi keskemmälle ruutua ja hävisi ohjaajan näkyvistä. Ruudun etureunassa oli tiheä kuusikko, jonka läpi ei nähnyt. Ohjaaja siirtyi keskemmälle ja metsästä alkoi kuulua rytinää. Sieltä koira juoksikin esine suussaan ohjaajan luokse. Nyt varmisteltiin pisteitä niin, että koira luovutti esineen seisten ja se kannatti. Tulos 30p.

Maasto takana ja pisteitä 190/200p - ei mitään paineita tottelevaisuuteen, mikä edelleenkin on meidän heikko lenkki.

Tottisosuudella koira pääsi ensimmäiseksi suorittamaan. Ilmoittautuminen sujui korrektisti - harjoitus kannatti. Mennessä seuraaminen hieman väljää, palatessa tiiviimpää. Ihmisryhmään mennessä koira ilmeisesti vähän häkeltyi kentän päädyssä seisovasta yleisömerestä (seuraaminen tapahtui varsin läheltä) ja jäi yllättäen seisomaan. Lisäkäskyllä tuli mukaan. Ihmisryhmässä tuli ylimääräinen pyörähdys, mistä lisäkäsky. Arvosana taisi kuitenkin olla vielä hyvä. Liikkeestä istumisessa jäi seisomaan - tämä on ollut viimeaikainen ongelma. Maahanmenossa ja luoksetulossa ei mitään ongelmaa. Perusasento jäi hieman vinoksi ja tuomari huomautti ohjaajan silmillä antamasta lisäkäskystä (on taas näitä treeneistä päälle jääneitä tyhmiä tapoja). Tasamaan noudossa koira varasti kapulalle, mistä ohjaaja häkeltyi niin, ettei ymmärtänyt kutsua koiraa takaisin. Luovutus kuitenkin korrekti. Estehypyssä kolme kieltoa, joten liike nollautui. A-esteen ylitti hienosti, mutta palatessa liukui takaisin esteen taakse, mistä  meni vähän lukkoon. Ei ylittänyt estettä toisellakaan käskyllä vaan kiersi esteen ilman kapulaa aivan lytätyn näköisenä. Siinä meni mahdollisuudet tulokseen. Koira kuitenkin kasasi itsensä hienosti ja päästiin tekemään eteenlähetys. Koira eteni 5 metriä ja kääntyi ohjaajan eteen (ei sentään alkanut haukkua). Toinen käsky ja eteni kuin oppikirjassa. Tarvitsi kuitenkin kaksi käskyä maahanmenoon. Loppu sujuikin sitten hienosti. Paikallaoloon siirryttäessä Brixi oli aivan järkyttyneen näköinen: WTF siis en saa palkkaa vaan joudun paikallaoloon! Alistui kuitenkin kohtaloonsa ja paikallaolo oli erinomainen. Pistesaldo oli 54p.

Koulutustunnus jäi siis tänäänkin saamatta. Koira kuitenkin teki tottiksen taas hyvällä moodilla ja kaikenkaikkiaan kokeesta jäi hyvä mieli. Päivä oli pitkä ja kylmä. Tottiskentällä tuuli melkoisesti ja oltiinkin melko väsyneitä kotiin palatessa. Koejärjestelyt oli hyvin tehty - kiitos järjestäjille - mutta kun koe oli yhden tuomarin koe, niin määräänsä enempää kukaan ei pysty tekemään ja päivälle tuli pituutta. Sääolosuhteet ovat nyt sen verran viileät, että tämän vuoden kokeilut on nyt kokeiltu.

Sairastuvalta uutisia

Binka kävi maanantaina verikokeissa ja haima-arvot olivat normaalit. Binka oli niin innoissaan eläinlääkärikäynnistä, että omalla vuorollaan juoksi vastaanottohuoneeseen kun emäntä vasta yritti kerätä itseään tuolista ylös. Eläinlääkäri totesikin, että ei tässä näköjään emännän tukea tarvita. Binka muisti kymmenen vuoden kokemuksella missä sijaitsee namipurkki, mutta pettymys oli suuri kun nameista ei tällä kertaa voitu nauttia. Syyttävä katse aiheuttikin eläinlääkärille melkoisen huonon omatunnon.

Koiran toipumisesta ehdittiin sitten iloita muutama päivä, kunnes tänä aamuna alkoi taas ripulointi. Lääkekuuri oli loppunut perjantaina, joten johan tässä viikko jo melkein vierähti niin, että elämä alkoi tuntua normaalilta. Nyt selvittiin kuitenkin puhelinkonsultaatiolla ja uudella vieläkin pidemmällä lääkekuurilla: tehostetusti ensin kaksi viikkoa ja sitten pienemmällä annoksella vielä kolme viikkoa. Onneksi Binka voi kuitenkin ihan kohtuullisesti. Tyttö on ollut kielellisesti lahjakas, iloinen oma itsensä. Muutoksen huomaa lähinnä vain siinä, että Binka väsyy huomattavasti aikaisempaa nopeammin ja palelee herkemmin. Nyt mennäänkin ihan koiran ehdoilla.

Kesällä jäi emännältä matot pesemättä, mutta nyt ne ovat jo pesussa toista kierrosta.

Lisää osumia

Viimeiset viikot on olleet tosi raskaita. Aapon poismeno jätti ison aukon meidän laumaan ja kaikilla on ollut siihen sopeutumista - ei vähiten Keitalla. Viikon kuluttua Aapon eutanasiasta iski taas isolla lekalla. Töistä tullessa koirien kanssa ulkoilua normaalisti, sisään tultiin siinä kuuden korvilla. Yhtäkkiä Binkan vointi alkoi huononemaan radikaalisti. Koira hengitti suu auki ja isoja kuolalammikoita valui lattialle. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että se on ulkona syönyt jotakin ei-niin-koiralle-terveellistä. Äkkiä oksettamaan koiraa. Saaliina tuli yli puoli litraa kirkasta sitkeää limaa, eikä mitään ylimääräistä. Koiran kunto heikkeni edelleen. Binka ripuloi kerran sisälle ja sitten peräpäästä alkoi vuotaa lähes kirkasta nestettä. Binka oli jo niin heikossa kunnossa, että makasi lattialla ja siirtyi vain vähän kun alusta alkoi olla liian kostea - Koira, joka tulee mutaisimmaltakin lenkiltä sisään turkki ja tassut puhtaana. Sitten koira ryömikin jo sohvan taakse kuolemaan. Silloin lähdettiin lujaa kohti Tammiston eläinsairaalaa. Kello oli karvan verran vaille kahdeksan. Koira ei enää ottanut jaloilleen. Sohvakin piti siirtää, että sen sai kannettua autoon. Järki ei itsellä enää kulkenut kovin hyvin ja tietenkin lähdettiin ajamaan Kehätietä, vaikka tietyöt siellä oli olleet käynnissä monta viikkoa. Matka tuntui tosi pitkältä ja monta kertaa kävikin mielessä, että päästäänkö perille liian myöhään. Koira oli kuitenkin vielä hengissä ja pääsi ripeästi hoitoon. Päivystyksenä otettiin verikokeet ja koiraa alettiin nesteyttää. Nestytyksestä tuo jo vähän piristyikin. Verikokeiden tuloksena oli akuutti haimatulehdus. Päästiin vielä saman yön aikana kotiin lääkityksen ja ruokasäkin kanssa. Nyt koira on siis hyvin vähärasvaisella ruokavaliolla - ei tuo kyllä mitään kovin rasvaista ole syönyt tähänkään asti. Punainen liha jätettiin nyt kokonaan pois.

Binka toipui nopeasti ja alku näytti hyvältä, kunnes viikon kuluttua koira pyrki ulos parin tunnin välein ja ulosteissa näkyi kirkasta verta. Ja taas matkattiin eläinlääkäriin. Nyt diagnoosina paksunsuolentulehdus. Onneksi koira ei tällä kertaa mennyt niin huonoon kuntoon ja selvittiin lääkekuurilla. Eläinlääkärikin ihmetteli koiran hyvää vointia olosuhteisiin nähden. Haimatulehduksen osalta kontrolliverikokeet on vielä tulossa, muuten koira voi tilanteeseen nähden hyvin. Binka kuitenkin väsyy selkeästi aikaisempaa nopeammin ja palelee herkemmin. Nyt tuli karvas muistutus siitä, että Binka on jo lähellä 11:sta ikävuottaan. Tähän asti mummo-koira on ollut terve ja satunnaisia silmätulehduksia lukuunottamatta eläinlääkärikäynnit on rajoittuneet rokotuksiin.

Menneisiin viikkoihin sisältyy vielä Riihimäen alaosaston muuttaminen Espooseen. Nyt alaosastojen välillä on enää 15km. Muutto on tehnyt Riihimäen alaosastolle hyvää. Aapon tassujen rapina jäi Riihimäelle. Keita on piristynyt päästyään useammin riehumaan Vantaan alaosaston kanssa. Alaosastojen ihmisjäsenet yrittävät toipua kertyneestä univajeesta. Aapon viimeiset viikot valvottivat Millaa, koira oli öisin levoton kipulääkityksestä huolimatta. Binkan sairastaminen puolestaan katkoi Merjan yöunet minimiin. 

Treenaaminen on ollut nyt tosi vähäistä. Pari kertaa haku- ja tottistreeneissä. Koiratkin kaipaavat jo selvästi suunnitelmallista tekemistä. Joko tämä jo riittäisi. . . . 

Muistoissa

Aapo 31.7.2008-15.9.2016

"Se mitä olimme, olemme nyt.

Se mitä meillä oli, on edelleen.

Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.

Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja

etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,

kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen

ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua, 

etkä enää löydä, ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.

Ole hiljaa.

Sulje silmät.

Hengitä.

Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.

En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa."

Vain yksi voi olla ensimmäinen! Elämäni koira!
Nyt ei ole enää kipuja ja Aapo saa mennä vapaana!
Hyvää matkaa Rakas! Kerro Retkulle terveisiä!
Ikävä on kova!

"Ei sua minusta voi erottaa, 

jäät osaksi mieleni maisemaa.

Kiitos kun olit totta hetken!

Nyt mun täytyy tästä jatkaa.

Vierelläni teet loppuretken, 

vaikka se ois kuvitelmaa."

- Kaija Koo- 

SBCAK erikoisnäyttely 11.9.16

Eilen järjestettiin taas suuri vuotuinen näyttelytapahtuma. Erikoisnäyttelyyn lähdettiin koko lauman voimin - tosin Aapo osallistui taas vain turisti-viisumilla.

Aamulla Vantaan alaosasto lähti liikkeelle pian seitsemän jälkeen, ajo alkoi kammottavassa sumussa. Hetken jo hiki nousi pintaan, jos koko matka on tällaista, mutta Nurmijärven kohdalla alkoi jo taivas kirkastua. Koukattiin Riihimäelle hakemaan paikallinen alaosasto mukaan. Koirat juoksutettiin vielä paikallisessa puistossa ja sitten nokka kohti Tervakoskea.

Nurmikko oli mukavan kostea yön jäljiltä ja alta aikayksikön jalat olivatkin sitten nilkkoja myöten märät. No, mikä nurmikko kastelee, niin kesä (vaikka onkin jo syyskuu) kuivattaa. Päivällä päästiin jo melkoisiin lämpölukemiin ja kaikki mikä oli aamulla kastunut oli kuivaa kotiin lähtiessä.

Koska parkkipaikka oli lähellä, osa koirista odotteli autossa aamupäivällä. Kelpiet tuomaroi Veli-Pekka Kumpumäki. Näyttelytreeniä ei siis taaskaan oltu tehty ja ainakin Harmin kohdalla esiintyminen oli sen mukaista. Kysymykseen: Esiintyikö Harmi? Oikea vastaus on siis: Kyllä, koko rahan edestä. Oman esityksensä jälkeen Harmi kyllä rauhoittui hienosti häkkiin ja nukkui ympärillä olevasta häiriöstä huolimatta.

Harmi AVO EH. "Hyvät mittasuhteet, sopiva luusto. Riittävästi kulmautunut. Sopiva luuston vahvuus. Pitkä kuono. Loiva stoppi. Hyvät korvat. Hyvä rintakehän pituus, seistessä hyvä ylälinja. Hyvin kiinnittynyt häntä. Ei parhaassa turkissaan mutta laatu hyvä. Ei tahdo asettua liikkeessä vaan pomppii takaa. Erittäin ystävällinen käytös."

Näyttelypaikalle päästessä Brixi oli aivan liekeissä. Ihmiset olivat niin iiihaania! Toiset koiratkin saivat ohittaa vierestä. Elämä oli ihan laiffii!! Tällaista mielentilaa ei Brixillä ole koskaan aikaisemmin näyttelyissä ollut.

Brixi AVO ERI 2 SA. " Erittäin hyvin rakentunut, tasapainoinen narttu, jo lähes 7-vuotias. Erittäin hyvä sivukuva. Sopiva luusto. Hyvä rintakehä. Narttumainen pää, hyvät korvat. Hieman pyöreyttä silmissä. Hieman villava karvapeite, saisi olla säänkestävämpi laadultaan. Hyvät tasapainoiset sivuliikkeet, voisi liikkua yhdensuuntaisemmin takaa. Esiintyy hyvin."

Viimeisenä Binka asteli kehään veteraanin tyyneydellä. Oli taas vähän ravistettava ennen käyttöä, minkä tuomarikin pisti merkille.

Binka VET ERI3 SA. " 10v 10kk ikäisekseen hienossa kunnossa ja liikkuu hyvin ja nauttii päivästään. Sopiva luusto. Hieman kapea pää. Hyvät korvat. Rintakehä voisi olla pidempi. Sopusuhtaisesti kulmautunut. Hyvä turkki. Etu- ja takaliikkeet voisivat olla yhdensuuntaisemmat, mutta liikkuu hyvällä askelpituudella."

Kotiin päästyä huomattiin, että arvostelulomakkeessa sijoitus oli pudonnut yhdellä ja SA-merkintä oli jäänyt pois . . . SA-ruusuke kuitenkin saatiin ja piti juosta vielä PN-kehässäkin koiran kanssa. Katsotaan sitten minkälaisena tulee jalostusnettiin ;)

Kelpieillä oli 4 kasvattajaryhmää, joista meidän sijoitus oli tänään 4:s ja KP. Kaikki Yacatis-ryhmän koirat olivat eri yhdistelmistä.

Bortsu-nartut tuomaroi Jaana Hartus. Keita on joskus aiemminkin käynyt Hartuksen tuomaroitavana, joten oli mielenkiintoista nähdä, mitä tällä kertaa saataisiin. Keitsy esiintyi kauniisti ja liikkui hyvin.

Keita KÄY ERI3 "Erinomaista tyyppiä oleva, pienehkö, pitkälinjainen narttu. Kokoon sopiva raajaluusto sekä runko. Hieman kapealinjainen pää. Oikea ilme. Tasapainoiset kulmaukset. Tyypilliset matalat liikkeet. Kapea takaa. Karvapeite tulossa.

Aapon tehtäväksi jäivät seuramiehen hommat, mitkä herra hoitikin oikein mallikkaasti. Rapsuteltavana tuo viihtyi ihmeen hyvin kaikesta ympäröivästä härdellistä huolimatta.

Päivä oli mukava vaikka helteinen - kuka olisi uskonut, että syyskuun puolessavälissä vielä pitäisi ottaa suojakertoimet mukaan koiranäyttelyyn lähtiessä!!! Illalla oli nenä ja posket sekä käsivarret aivan punaisena.

Kokeissa käydään kokeilemassa

Ja niin me tehtiin. Oltiin siis reilu viikko sitten Brixin kanssa hakukokeissa - tämän vuoden ensimmäisissä ja luultavasti myös viimeisissä. Kevään ja kesän aikana on treenattu esteitä ja noutoja. Hakutreenit ovat pyörineet vanhaan malliin. Esineitä on tehty, kun ei ole ollut muuta tekemistä. Viettiä ja vireystilaa on yritetty säätää erilaisilla toimilla ja lopputuloksena on, että pienen ruskean koiran ajatusmaailma on ohjaajalle yhä suurempi mysteeri.

Viettiä lähdettiin nostattamaan haukkumalla kentän laidalla ja kentällä. . . lopputuloksena se, ettei koira hauku enää kentällä lainkaan vaan istuu silmät puoliummessa. Narupallo jäi pois ohjelmasta, kun sitäkään ei enää näiden vuosien jälkeen voinut kentällä kiskoa. Vaihdettiin tennispalloon, joka toimi hetken, mutta pian ei silläkään voinut leikkiä. Muutettiin namipalkaksi. Eteenmenoon jätettiin vanha kunnon tekniikkapallo, mikä on ollut Brixille vähän epämääräinen, mutta - kas kummaa - siitä onkin tullut nyt ihan paras palkka. Lähdettiin siis kokeisiin katsomaan missä nyt mennään. Brixi pääsi tottikseen ensimmäisenä suorittavana koirana. Brixi oli innoissaan kentälle menosta (?!?) ja tähyili kaikkea ympärillään niin, että pää pyöri välillä 365-astetta. Seuraamisen paikka muuttui aina vilkuillessa, mutta korjasi sitä itse taas kun muisti pitää kontaktia. Ihmisryhmässä hyppäsi vähän sivulle, kun ihminen, jonka vierestä kuljettiin heilautti kättään aika voimakkaasti ulospäin - ohjaajakin vähän säikähti. Liikkeestä istuminen nollaantui, kun koira jäi seisomaan - sitä siis ei ole treenattu, mutta minkä sille voi, jos koira on oma-aloitteinen. Noudoista puuttui se "räjähtävä voima", mikä tuntuu olevan päivän sana. Tasamaan nouto kuitenkin ihan OK, samoin estenouto. Hyppynoudossa 3 kieltoa ja liike nollilla. Maahanmeno oli hitaanpuoleinen ja se "räjähtävä voima" puuttui luoksetulossa. Koira tuli kuitenkin suorassa linjassa eteen reippaalla ravilla, perusasento jäi vähän vinoksi. Laatuarvostelusta ei auta valittaa, mutta itseä jäi vähän ihmetyttämään, että tuomari arvosteli liikkeen puutteelliseksi. Eteenlähetyksessä keuli (tiesi, mitä on tulossa) ja lähti kuin nato-ohjus. Toisella käskyllä maahan. Ohjaajan lähestyessä koiraa, tämä pomppasi kuin vieteriukko: "Hei, mun palkka on tuolla!" Käsky ja koira putoaa maahan. Muutama askel lisää ja taas vieteriukko on menossa palkalle. Lisäkäsky ja koira malttoi odottaa loppuun asti. Me on siis tehty koko kesä eteenmenoa läpijuoksuna ja se on Brixin mielestä ollut niin kivaa! Paikallaolossa ryömi puoli metriä eteenpäin ampumisen aikana, muuten pysyi hyvin. Pisteitä saattiin 57, joten tuloshaaveet jäi siihen. Koira oli kuitenkin hyvällä mielellä koko suorituksen. Tällaista virettä meillä ei ole nähty sen jälkeen kun koira täytti 2 vuotta.

Brixin estenouto - kuva treeneistä.

Koska koemaksu oli maksettu, niin treenattiin sitten koko rahan edestä ja mentiin maastoon. Henkilöetsinnässä selkeästi sai maalimiehen jäljestä hajun ja jäljesti hienosti ensimmäisen ukon. Ilmaisu hieman pätki - piti varmaan pussata maalimies haukkujen välillä, tämä kun oli selällään kallionkolossa. Toiselle puolelle lähetys ja 10 metrin jälkeen koira kaartaa keskilinjalle. Uusi lähetys ja sama juttu. Kolmannen yrityksen jälkeen ohjaaja keskeytti henkilöetsinnän. Esineruudussa koira nosti hienosti esineen ja palautti sen ohjaajalle. Irroitus liian nopeasti ja esine putosi ohjaajan jalan viereen. Pisteitä yhteensä 101.

Koira jaksoi hienosti koko päivän. Tuo tottiksen vireystila oli ohjaajalle yllätys, etukäteen vähän huolestutti, että tuomari arvioi koiran olevan paineistunut, mutta ei tuolla ollut mitään paineita. 

Aapo 8v. 31.7.2016

Aapolla tuli tänään mittariin 8 vuotta! Virallinen veteraani-ikä on täten saavutettu. Toivottavasti meidän matka jatkuu vielä monta yhteistä vuotta. Onnea myös Aapon siskoille Kyralle ja Jadelle! Tällä hetkellä Aapo voi ihan hyvin; mitä nyt helle vähän rasittaa :)

Muutamia kuvia päivänsankarista vuosien varrelta:

Vetoleikkiä isosiskon kanssa syksyllä 2008

Metsälenkit on aina olleet parhautta ((c) Sanna Jääskeläinen)

Ilmeet on aina olleet kohdillaan ((c) Sanna Jääskeläinen)

Kepit on aina olleet kova juttu ((c) Sanna Jääskeläinen)

On se todistettavasti ainakin joskus pysynyt paikoillaan ((c) Sanna Jääskeläinen)

Joskus tehtiin aksaa kieli poskella ;)

Välillä oltiin jännän äärellä

Talvi on kelpien parasta aikaa!

Osaa Aapo rentoutuakin

Välillä tulee läheisyyden tarve

Synttärisankari 8v. <3