Kelpiet ja bortsu

Kelpiet ja bortsu
Meidän jengi

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Vuoden viimeinen kokeilu

Eilen oltiin Brixin kanssa Rotweilereiden järjestämässä hakukokeessa. Koe ole lähiseudulla, joten päätös kokeeseen lähtemisestä tehtiin aika pikaisesti ja kun koepaikkakin onnistuttiin saamaan ensi yrittämällä, niin taas käytiin kokeilemassa.

Koe alkoi maasto-osuudella, mutta kun koepaikka oli 10 minuutin ajomatkan päässä, niin sai aamulla onneksi nukkua vähän pidempään, tuota univajetta on päässyt taas vähän kertymään. Paikalla oltiin hyvissä ajoin. Jouduttiin kuitenkin vähän odottelemaan, kun tuomarikin oli tainnut kerätä itselleen univajetta ja soittikin koepaikalle nukkuneensa pommiin. Rivakasti kuitenkin herättyään pääsi paikalle ja koe päästiin aloittamaan.

Ensimmäiseksi mentiin henkilöetsintään. Maasto oli vaihteleva, näkyvyyttä ei hirveästi ollut. Polkuja risteli vähän siellä sun täällä. Ulkoilijoitakin jouduttiin aika ajoin ohjaamaan pois hakualueelta. Ensimmäinen lähetys vasemmalle. Koira upposi hyvin metsään. Hetkeen ei kuulunut mitään, joten ohjaaja kutsui jo koiraa takaisin. Eihän se tietenkään tullut vaan vastasi muutamalla haukulla. Ohjaaja oli juuri ehtinyt näyttää tuomarille hyväksyvänsä ilmaisun, kun haukkuun tuli tauko (p*&#le). Siinä sitten käsi pystyssä seistiin keskilinjalla, kun haukku alkoi uudestaan ja jatkui kestävänä siihen asti, että ohjaaja pääsi paikalle. Maalimies oli vanerisessa umpipiilossa (taas uusi umpipiilokokemus koiralle). Brixi pysyi melko korrektisti hallinnassa siihen asti, että maalimies pääsi ulos piilosta. Tältä osin treeni on tuottanut tulosta. Paluu keskilinjallekin onnistui melko hyvin yhtä matkaa. Koira oli intoa täynnä, mutta ohjaaja sai sen pysäytettyä ennen oma-aloitteista siirtymistä radan oikealle puolelle. Lähetys oikealle. Koira eteni n. 10 metriä - kaartoi eteenpäin ja kääntyi keskilinjaa kohti. Koira uudelleen lähetykseen ja sinne upposi ja hävisi näkyvistä. Mitään ei taas kuulunut ja ohjaaja kutsui pari kertaa takaisin, mutta eihän se tule kun on saanut hajun. Haukku alkoi kuulua ja sitten juostiin. Toinen maalimies 100m piikissä. Koira ilmaisi taas korrektisti. Maalimies totesi, että koira lähestyi häntä ystävällisesti. Keskilinjalle palatessa kertoikin sitten saaneensa muutaman suudelman. Tuomari totesi koiralla olevan hyvän työmoottorin ja maalimiesmotivaation. Ilmaisut olivat erinomaiset. Yllättäen hallinnassa taas puutteita (heh-heh). Tulos 160p.

Seuraavaksi mentiin esineruutuun. Ruutuun lähetys vasemmasta reunasta. Koira upposi hyvin ja alkoi välittömästi tekemään töitä. Siirtyi keskemmälle ruutua ja hävisi ohjaajan näkyvistä. Ruudun etureunassa oli tiheä kuusikko, jonka läpi ei nähnyt. Ohjaaja siirtyi keskemmälle ja metsästä alkoi kuulua rytinää. Sieltä koira juoksikin esine suussaan ohjaajan luokse. Nyt varmisteltiin pisteitä niin, että koira luovutti esineen seisten ja se kannatti. Tulos 30p.

Maasto takana ja pisteitä 190/200p - ei mitään paineita tottelevaisuuteen, mikä edelleenkin on meidän heikko lenkki.

Tottisosuudella koira pääsi ensimmäiseksi suorittamaan. Ilmoittautuminen sujui korrektisti - harjoitus kannatti. Mennessä seuraaminen hieman väljää, palatessa tiiviimpää. Ihmisryhmään mennessä koira ilmeisesti vähän häkeltyi kentän päädyssä seisovasta yleisömerestä (seuraaminen tapahtui varsin läheltä) ja jäi yllättäen seisomaan. Lisäkäskyllä tuli mukaan. Ihmisryhmässä tuli ylimääräinen pyörähdys, mistä lisäkäsky. Arvosana taisi kuitenkin olla vielä hyvä. Liikkeestä istumisessa jäi seisomaan - tämä on ollut viimeaikainen ongelma. Maahanmenossa ja luoksetulossa ei mitään ongelmaa. Perusasento jäi hieman vinoksi ja tuomari huomautti ohjaajan silmillä antamasta lisäkäskystä (on taas näitä treeneistä päälle jääneitä tyhmiä tapoja). Tasamaan noudossa koira varasti kapulalle, mistä ohjaaja häkeltyi niin, ettei ymmärtänyt kutsua koiraa takaisin. Luovutus kuitenkin korrekti. Estehypyssä kolme kieltoa, joten liike nollautui. A-esteen ylitti hienosti, mutta palatessa liukui takaisin esteen taakse, mistä  meni vähän lukkoon. Ei ylittänyt estettä toisellakaan käskyllä vaan kiersi esteen ilman kapulaa aivan lytätyn näköisenä. Siinä meni mahdollisuudet tulokseen. Koira kuitenkin kasasi itsensä hienosti ja päästiin tekemään eteenlähetys. Koira eteni 5 metriä ja kääntyi ohjaajan eteen (ei sentään alkanut haukkua). Toinen käsky ja eteni kuin oppikirjassa. Tarvitsi kuitenkin kaksi käskyä maahanmenoon. Loppu sujuikin sitten hienosti. Paikallaoloon siirryttäessä Brixi oli aivan järkyttyneen näköinen: WTF siis en saa palkkaa vaan joudun paikallaoloon! Alistui kuitenkin kohtaloonsa ja paikallaolo oli erinomainen. Pistesaldo oli 54p.

Koulutustunnus jäi siis tänäänkin saamatta. Koira kuitenkin teki tottiksen taas hyvällä moodilla ja kaikenkaikkiaan kokeesta jäi hyvä mieli. Päivä oli pitkä ja kylmä. Tottiskentällä tuuli melkoisesti ja oltiinkin melko väsyneitä kotiin palatessa. Koejärjestelyt oli hyvin tehty - kiitos järjestäjille - mutta kun koe oli yhden tuomarin koe, niin määräänsä enempää kukaan ei pysty tekemään ja päivälle tuli pituutta. Sääolosuhteet ovat nyt sen verran viileät, että tämän vuoden kokeilut on nyt kokeiltu.


torstai 20. lokakuuta 2016

Sairastuvalta uutisia

Binka kävi maanantaina verikokeissa ja haima-arvot olivat normaalit. Binka oli niin innoissaan eläinlääkärikäynnistä, että omalla vuorollaan juoksi vastaanottohuoneeseen kun emäntä vasta yritti kerätä itseään tuolista ylös. Eläinlääkäri totesikin, että ei tässä näköjään emännän tukea tarvita. Binka muisti kymmenen vuoden kokemuksella missä sijaitsee namipurkki, mutta pettymys oli suuri kun nameista ei tällä kertaa voitu nauttia. Syyttävä katse aiheuttikin eläinlääkärille melkoisen huonon omatunnon.

Koiran toipumisesta ehdittiin sitten iloita muutama päivä, kunnes tänä aamuna alkoi taas ripulointi. Lääkekuuri oli loppunut perjantaina, joten johan tässä viikko jo melkein vierähti niin, että elämä alkoi tuntua normaalilta. Nyt selvittiin kuitenkin puhelinkonsultaatiolla ja uudella vieläkin pidemmällä lääkekuurilla: tehostetusti ensin kaksi viikkoa ja sitten pienemmällä annoksella vielä kolme viikkoa. Onneksi Binka voi kuitenkin ihan kohtuullisesti. Tyttö on ollut kielellisesti lahjakas, iloinen oma itsensä. Muutoksen huomaa lähinnä vain siinä, että Binka väsyy huomattavasti aikaisempaa nopeammin ja palelee herkemmin. Nyt mennäänkin ihan koiran ehdoilla.

Kesällä jäi emännältä matot pesemättä, mutta nyt ne ovat jo pesussa toista kierrosta.


maanantai 10. lokakuuta 2016

Lisää osumia

Viimeiset viikot on olleet tosi raskaita. Aapon poismeno jätti ison aukon meidän laumaan ja kaikilla on ollut siihen sopeutumista - ei vähiten Keitalla. Viikon kuluttua Aapon eutanasiasta iski taas isolla lekalla. Töistä tullessa koirien kanssa ulkoilua normaalisti, sisään tultiin siinä kuuden korvilla. Yhtäkkiä Binkan vointi alkoi huononemaan radikaalisti. Koira hengitti suu auki ja isoja kuolalammikoita valui lattialle. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että se on ulkona syönyt jotakin ei-niin-koiralle-terveellistä. Äkkiä oksettamaan koiraa. Saaliina tuli yli puoli litraa kirkasta sitkeää limaa, eikä mitään ylimääräistä. Koiran kunto heikkeni edelleen. Binka ripuloi kerran sisälle ja sitten peräpäästä alkoi vuotaa lähes kirkasta nestettä. Binka oli jo niin heikossa kunnossa, että makasi lattialla ja siirtyi vain vähän kun alusta alkoi olla liian kostea - Koira, joka tulee mutaisimmaltakin lenkiltä sisään turkki ja tassut puhtaana. Sitten koira ryömikin jo sohvan taakse kuolemaan. Silloin lähdettiin lujaa kohti Tammiston eläinsairaalaa. Kello oli karvan verran vaille kahdeksan. Koira ei enää ottanut jaloilleen. Sohvakin piti siirtää, että sen sai kannettua autoon. Järki ei itsellä enää kulkenut kovin hyvin ja tietenkin lähdettiin ajamaan Kehätietä, vaikka tietyöt siellä oli olleet käynnissä monta viikkoa. Matka tuntui tosi pitkältä ja monta kertaa kävikin mielessä, että päästäänkö perille liian myöhään. Koira oli kuitenkin vielä hengissä ja pääsi ripeästi hoitoon. Päivystyksenä otettiin verikokeet ja koiraa alettiin nesteyttää. Nestytyksestä tuo jo vähän piristyikin. Verikokeiden tuloksena oli akuutti haimatulehdus. Päästiin vielä saman yön aikana kotiin lääkityksen ja ruokasäkin kanssa. Nyt koira on siis hyvin vähärasvaisella ruokavaliolla - ei tuo kyllä mitään kovin rasvaista ole syönyt tähänkään asti. Punainen liha jätettiin nyt kokonaan pois.

Binka toipui nopeasti ja alku näytti hyvältä, kunnes viikon kuluttua koira pyrki ulos parin tunnin välein ja ulosteissa näkyi kirkasta verta. Ja taas matkattiin eläinlääkäriin. Nyt diagnoosina paksunsuolentulehdus. Onneksi koira ei tällä kertaa mennyt niin huonoon kuntoon ja selvittiin lääkekuurilla. Eläinlääkärikin ihmetteli koiran hyvää vointia olosuhteisiin nähden. Haimatulehduksen osalta kontrolliverikokeet on vielä tulossa, muuten koira voi tilanteeseen nähden hyvin. Binka kuitenkin väsyy selkeästi aikaisempaa nopeammin ja palelee herkemmin. Nyt tuli karvas muistutus siitä, että Binka on jo lähellä 11:sta ikävuottaan. Tähän asti mummo-koira on ollut terve ja satunnaisia silmätulehduksia lukuunottamatta eläinlääkärikäynnit on rajoittuneet rokotuksiin.


Menneisiin viikkoihin sisältyy vielä Riihimäen alaosaston muuttaminen Espooseen. Nyt alaosastojen välillä on enää 15km. Muutto on tehnyt Riihimäen alaosastolle hyvää. Aapon tassujen rapina jäi Riihimäelle. Keita on piristynyt päästyään useammin riehumaan Vantaan alaosaston kanssa. Alaosastojen ihmisjäsenet yrittävät toipua kertyneestä univajeesta. Aapon viimeiset viikot valvottivat Millaa, koira oli öisin levoton kipulääkityksestä huolimatta. Binkan sairastaminen puolestaan katkoi Merjan yöunet minimiin. 

Treenaaminen on ollut nyt tosi vähäistä. Pari kertaa haku- ja tottistreeneissä. Koiratkin kaipaavat jo selvästi suunnitelmallista tekemistä. Joko tämä jo riittäisi. . . .